Muistoja armeijan harmaista

Silloin oli aurinkoinen sunnuntai - niitä kevään ensimmäisiä lämpimiä päiviä. Allekirjoittanut nautti kahvia autohallilla - siis intissä. Jauhettiin joutavia. Tuli sitten mieleen että olisipa meillä käytössä avoauto.

"Ei mutta tuolla "hautausmaallahan" on niitä käytöstä poistettuja uotseja. Eikös ne ollut rättikattosia"

"Joo-o, kuis"

"No käytäsköhän kokeilemassa lähteeköse käyntiin"

"Eei.. Ei meillä oo edes avaimia. Eikä ne välttis toimi."

"Kokeillaan ruuvimeisselillä"

Ja niin kun näkyy linkkari toimi oikein hyvin. Itseasiassa paremmin kun itse auto.



Viiden minuutin päästä auto kävi suhteellisen tasaisesti ja ilman jatkuvaa kikkailua. Kokeiltiin lähteä varovasti liikkeelle ja uozihan liikkui. Sitten oli vielä aivan pakko ajaa kunniakierros. Kuomua emme ihan vielä ottaneet pois...

Ylil. R vuoden kuskeille

Teillä on lyhyt palvelus ja vähän kinkkuja, mutta se tulee muuttumaan jos tämä meno jatkuu.

ps. Itse olen ollut joulukuun alun jälkeen 7 kertaa kiinni ja tänäänkin osa kuskeista joutuu tuplakinkkuun.

Random ajatuksia (h)intistä..

No niin, eka posti ns. muumioiden kanssa.

Nuo hitaat madot ovat härsyttäneet aika lailla, mutta ripeytyneet kummasti viime aikoina.

Se mitä Pkaudella 209 mietti huutamista tuntuu sangen erilaiselta pkaudella 110.

Lisäksi se, mitä ystäväni Å joskus totesi:

"Yleensä mitä hienommat napit, sitä rennompi" pitää hienosti paikkansa, sillä hienot napit tuovat oman arvovaltansa, eikä herra isoherran odotuksia haluta pettää, kun taas nuo alikeisarit ja cokelaat ovat vain peruskauraa jotka joutuvat keräämään auktoriteettinsä osin huudolla ja kurilla, osin esimerkillään.